KAITRA

Tarinani

Tarvitsen rauhallisen ympäristön: Kyllä • Voin asua kaupungissa: Kyllä • Sovin lapsiperheeseen: En • Tulen toimeen muiden koirien kanssa: Kyllä • Olen asunut kissojen kanssa: En • Minulla on seuraavia erityispiirteitä luonteen tai rotuominaisuuksien osalta: Kyllä. Olen ujo vieraita ihmisiä kohtaan, mutta lämpenen kyllä namien voimalla. • Huomioitavaa terveydessäni: Kyllä, minulla on lohjennut hammas, joka vaatii seurantaa. • Minulle on tehty terveystoimenpiteitä: Ei tehty • Olen asunut kotioloissa kotihoidossa: Kyllä • Olen ollut tarhalla yli 2 vuotta: Ei • Osaan kulkea remmissä Kyllä Kuulumisia kotihoidosta 11.10.2026 ♥ Nyt minulla onkin paljon kerrottavaa, sillä elämässäni on tapahtunut iso muutos. Jouduin vaihtamaan kotihoitopaikkaa kolme viikkoa sitten, ja olihan se aika jännittävää! Uusi paikka, uudet ihmiset ja uudet koirakaverit. Aluksi tarkkailin uuden perheeni elämänmenoa turvallisesti omalta makuupaikaltani. Minä tyttö osoittauduin sitten aika reippaaksi ja rohkeaksi tapaukseksi. Nyt, kolmen viikon jälkeen, tuntuu jo melkein siltä kuin olisin asunut täällä aina! Uusi kotihoitopaikkani sijaitsee maalla, ja täällä pääsen ulkoilemaan pitkässä liinassa. Olen osoittautunut oikein mukavaksi ulkoilukaveriksi: kuljen hyvin mukana, otan ihmiseltäni kontaktia ja kuuntelen, mitä minulle sanotaan. Kutsusta tulen luoksekin. Lyhyemmässä hihnassa saatan alkumatkasta tai innostuessani vetää, mutta osaan myös välillä kävellä oikein nätisti hihna löysällä. Kunhan harjoittelemme rauhassa yhdessä, tästä tulee varmasti vieläkin sujuvampaa! Ja tiedättekö, mitä näin ihan hiljattain? Peuroja! Olisin kovasti halunnut lähteä niiden perään, mutta ihmiseni keksi tarjota minulle herkkujen etsintää maasta. Ja kas kummaa, nenäni löysi nopeasti muuta tärkeää tekemistä. Herkut ovatkin minun kanssani varsin toimiva neuvotteluvaltti. Valjaiden pukeminen sujuu nykyään mallikkaasti, sillä olen oppinut pujottamaan pääni niihin ihan itse. Hihna ei minua haittaa, ja sadetakkikin oli ihan okei. Olen siis valmis monenlaisiin yhteisiin seikkailuihin! Uudessa kotihoitopaikassani asuu muitakin koiria. Alun pienen jännityksen jälkeen olen tutustunut niihin oikein mukavasti. Nuoren uroskoiran kanssa leikin mielelläni, ja välillä painamme ulkona kunnon juoksuspurtteja. Kaverillani riittäisi leikki-intoa vaikka kuinka, ja minä olen jaksanut suhtautua sen touhuihin aika kärsivällisesti. Olen alkanut kutsua leikkiin myös toista uusista tyttökavereistani. Perheen tyttökoirien kanssa saatan vielä vähän pomotella, mutta tutustummehan tässä vasta. Tämänhetkisten kokemusten perusteella minulle voisi sopia parhaiten koti, jossa olisi mukava uroskoirakaveri tai jossa saisin olla perheen ainoa koira ja ikioma silmäterä. ❤️ Kotihoitajani on sitä mieltä, että nimeni pitäisi olla Bella. Ja kyllähän tässä nimessä on tiettyä prinsessamaista osuvuutta! Kun olen ottanut ihmisen omakseni, haluan olla lähellä. Seurailen perässä, pusken itseäni rapsutettavaksi ja saatan kierähtää kuperkeikalla suoraan kainaloon. Sitten asetun mahdollisimman mukavaan asentoon, tassut kohti taivasta, ja nautin elämästäni siliteltävänä. Turkkini on sileä kuin silkki, ja pusujakin jaan auliisti. Oma ihminen on minulle tärkeä, ja läheisyys on yksi lempiasioistani maailmassa. Vieraat ihmiset jännittävät minua aluksi, mutta tutustuminen voi sujua yllättävänkin nopeasti. Naapurin mieheltäkin otin jo parin kohtaamisen jälkeen nakkipalat parempaan talteen ilman sen kummempia ujosteluja. Uusi tuttavuus, robottiruohonleikkuri, vaati pienen rohkeusponnistuksen, mutta kävin sitäkin heti haistelemassa. Uteliaisuus voittaa siis jännityksen, kun saan edetä omaan tahtiini. ❤️ Kävimme kotihoitajani kanssa kokeilemassa myös autoilua ja kaupungissa käymistä. Auto jännitti minua, mutta sain kuitenkin asetuttua makuulle ja rauhoituttua. Kaupungissakin oli uutta ja ihmeellistä. Jännittäväähän se oli, mutta maltoin välillä pysähtyä myös haistelemaan ympäristöä. Herkkujen etsiminen maasta teki retkestä mukavamman! Tapasimme my