SAVANA

Tarinani

Tarvitsen rauhallisen ympäristön: Kyllä • Voin asua kaupungissa: Ei • Sovin lapsiperheeseen: Ei • Tulen toimeen muiden koirien kanssa: Kyllä – Tarvitsen omaan kotiini reippaan koirakaverin tuekseni. • Olen asunut kissojen kanssa: Ei tietoa • Minulla on seuraavia erityispiirteitä luonteen tai rotuominaisuuksien osalta: Arkuus ja taipumus eroahdistukseen, mutta ne on onneksi työstettävissä. Edistystä on tapahtunut paljon molempien suhteen. • Huomioitavaa terveydessäni: Kipuepäily, jonka vuoksi selkä kuvattu ilman kipuun viittavia löydöksiä. • Minulle on tehty terveystoimenpiteitä: Selkäni on röntgenkuvattu. • Olen asunut kotioloissa kotihoidossa: Kyllä • Olen ollut tarhalla yli 2 vuotta: Kyllä • Osaan kulkea hihnassa: Kyllä Etsin kotia erityisadoptiona koska olen yli 10-vuotias seniori. Kuulumisia kotihoidosta 6.10.2026 Ihanaa syksyn alkua täältä kotihoidosta! Nyt täytyy kyllä sanoa, että viimeiseen päivitykseen nähden, olen kyllä kehittynyt kovasti kaikin puolin. Kotihoitaja on myös sanonut, kuinka paljon muutosta on huomannut minussa ja yhdessä toivommekin, että kehittymiseni vain jatkuu. Vaikka arkuus on edelleen osa minua suuresti, olen alkanut tottua arkeen ja sen tuomaan turvaan. Kotihoitaja kun on minulle tullut tutuksi, on se tuonut minulle rauhaa ja olen saanut omalla ajallani lähestyä ihmistä, kehen olen voinut luottaa. Nykyään nukun sängyssä kotihoitajan vieressä ja aina pitää vain päästä lähemmäksi ja lähemmäksi. Arki on myös tuonut mukanaan sen, että olen pärjännyt jo paremmin yksinolon kanssa. Se ei ole enää niin pelottavaa, olla yksin, ja saatan aikalailla nukkua koko yksinolon ajan joko omassa pedissä lattialla tai sängyssä tyynyjen seassa. Olen hienosti oppinut tunnistamaan kotihoitajan auton äänet, joten tiedän kun ihminen palaa takaisin. Pitkäaikainen koiraystäväni Zaibas ei ole enää täällä, mutta nykyään kaverinani on uusi tuttavuus, toinen arkajalka. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin kaverin kanssa, mutta edelleen pysyttelemme aika lailla erikseen ja annan kaverille hienosti omaa aikaa ja tilaa. Syömme erillään toisistamme, sillä ystävältäni on tullut pari kertaa sanomista, jos olen mennyt liian lähelle hänen ruokaansa. Sitten olen arkana juossut takaisin kotihoitajan helmoihin piiloon. Huomattu on myös se, että kun toinen koira on hermona, aiheuttaa se minussa ketjureaktion ja sitten itsekin hermoilen. Minä kun olen niin tunteva eläin. Mutta edistyksen tekeminen sen kuin vaan jatkuu. Lenkillä kulkeminen on jo minulle paljon mieluisampaa ja olenkin nykyään melkein täysin sisäsiisti. Odotan jopa sitä, että valjaat laitetaan päälle ja pääsen ulkoilemaan. Ollaan myös harjoiteltu kotihoitajan kanssa nenäkosketusta ja nykyään saatankin lenkillä tökkiä hoitajaa jalkaan ja pyytää nameja. Otan itse paljon kontaktia kotihoitajaan lenkillä ollessa ja olen saattanut jopa itse haluta päättää mihin suuntaan lenkillä oikein mennään. Autoilu on minulle edelleen ongelma, mutta nyt olin hetki sitten hammaslääkärissä ja sinne kun mentiin autolla, sain hieman lääkitystä ja olin osannut sen avulla levähtää takapenkille. Hammaslääkärissä oli minulta yksi poskihammas jouduttu poistamaan, mutta muuten näin seniori koiraksi, joka on suurimman osan elämästään elänyt hylättynä, on minun hampaat ihan ok kunnossa. Ja niin kuin jo mainitsinkin, on läheisyydestä ihmisen kanssa tullut minulle nautinnollista. Päärapsutukset on sitä parhaimmistoa ja nautin kun minua harjataan ja silitellään. Osaan itse tulla hienosti pyytämään hellyyttä ja arvostan kun sitä minulle annetaan. Olen saanut rauhassa muokkautua tässä pikkuhiljaa hienoksi kotikoiraksi, jolle kynsien leikkuukaan ei ole enää niin kamala asia. Kuppi piimää aamuisin ja iltaisin dentastixin kera tekee ihmeitä tällaiselle vanhallekin koiralle. Minusta on siis tullut pikkuhiljaa puhtaasti elämäniloinen täällä kotihoidossa ja kovasti haluaisin sitä jatkaa ihan siellä loppuelämän kodissa! Kuulumisia kotihoidosta 6.4.2026 Tällä neitokaisella tuli juuri mittariin 10 kuukautta kotikoirana