UPIS

Tarinani

Tarvitsen rauhallisen ympäristön: En • Voin asua kaupungissa: Kyllä • Sovin lapsiperheeseen: Kyllä • Tulen toimeen muiden koirien kanssa: Kyllä • Olen asunut kissojen kanssa: Kyllä – Tulin kotihoitoon 19.9.2026 kissatalouteen, hyvin on sujunut yhteiselo. • Minulla on seuraavia erityispiirteitä luonteen tai rotuominaisuuksien osalta: Ei • Huomioitavia asioita terveyteni osalta ovat: Ei • Minulle on tehty seuraavia terveystoimenpiteitä: Hammastarkastus ja -puhdistus • Olen asunut kotioloissa kotihoidossa: Kyllä – 19.9.2026 alkaen. • Olen ollut tarhalla yli 2 vuotta: En • Osaan kulkea hihnassa: Kyllä Kuulumisia kotihoidosta 2.10.2026 Heissan! Pääsin tänne Suomeen kotihoitoon pari viikkoa takaperin. Täällä sitä sitten tepastellaan rannikkomaisemissa useampi tassupari seurana. Eikä muuten ole karvoihin katsomista – hyväksyn nimittäin hoitopaikkani koirat, kuin kissatkin ystäväkseni. Kohteliaan nöyrin elkein olen tutustunut laumaani. Olen reipas ja elämäniloinen kaveri ja ihmiseni mukaan voisin sopeutua useammanlaiseen kotiin. Lähden mielelläni ulkoilemaan, enkä ole turvavaljaista tai talutushihnasta moksiskaan. Sen sijaan haen hieman turvaa tuosta hihnanjatkeesta, jota vilkuilen tarkistaakseni, ettei vaan jäisi matkasta. Tiedän myös miten saada lenkillä huomioita ihmiseltäni – kun hyppään etutassut edellä häntä vasten, hän takuulla huomaa minut. Alkuun merkkailin ahkerasti kaikki paikat sisätiloissa, mutta tämä tyyli ei saanut hirveästi kannatusta. Nyt olen jo tovin osannut tehdä tarpeeni pihalle. Yöt on minusta nukkumista varten ja siihen mielekkäin paikka löytyy ihmiseni vierestä. Myös päivisin hakeudun hänen lähelleen päivälevolle. Selvisi muuten sellainen hauska yllätys; kotihoitajani huomasi, että kyllä minulla on kuulo tallella, toisin kuin tarhalla minun uskottiin olevan kuuro. Reagoin nimittäin toisten koirien haukkumiseen, lattian narinaan sekä outoon kapistukseen nimeltään televisio. Liekö tarhaoloissa minua vaivannut sitten valikoiva kuulo?! En tunnusta mitään, joten se jääköön mysteeriksi. Sen voin tunnustaa, että olen kuin kovia kokenut, muttei itseään kovettanut Uppo-Nalle, joka purjehti merillä vuoden päivät etsien reittiään satamaan. Minä seilailin tarhan kautta aina Västanfjärdin rannikolle asti, mutta aavistelen edelleen matkani vielä jatkuvan. Tuulta purjeisiin siis ja innolla kohti uutta ja tulevaa! Haluaisitko sinä siellä opastaa minut, Upis-Uppo-Nallen, omaan kotisatamaani, jonne saisin asettua aloilleni loppuelämäkseni? ♥ Tarhalla ollessani Etsin kotia erityisadoptiona sillä olen kuuro. Täällä hymyssä suin omaa kotia etsii ystävällinen ja ihmisrakas Upis! Rakastan suunnattomasti ihmisten huomiota, silittelyä, sekä lenkkejä, olen usein hyvällä tuulella ja nautin elämästä häntä heiluen! Tarhalla minun sanotaan olevan yksi suloisimmasta koirista siellä! Aika upeaa, eikö? Luonteeni ja suloisen olemukseni johdosta pääsenkin mukaan tapahtumiin, kouluille ja retkille. Aidatulle alueelle päästessäni, en välitä vapaana juoksemisesta vaan pysyttelen mielummin ihmisten lähettyvillä. Kuljen mielelläni ihmisen vierellä, seuraten ja pyytäen hellyyttä. Tarhalla huomattiin minun olevan kuuro, mikä selittäisi miksi pysyn mielelläni ihmisten lähettyvillä. Elän silti elämääni onnellisena , vaikka en mitään kuulekkaan. Tarinani alkoi surullisimmissa merkeissä. Hieman ennen joulua eräs mies huomasi minut joen toisella puolella, jossa istuskelin päivästä toiseen liikkumatta minnekään. Mies päätti uida luokseni selvittämään, onko minulla kaikki kunnossa. Hän huomasi, että minussa kiinni oleva pitkä ketju oli kiertynyt kannon ympärille niin, etten päässyt liikkumaan. Minut kuljetettiin veneellä rantaan ja pääsin tarhalle. Siitä asti olen odottanut omaa perhettä ja kotia, jossa pääsisin jakamaan sen suuren määrän rakkautta, mikä minulla on antaa. ♥ Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressa