POKEMONAS

Tarinani

Tarvitsen rauhallisen ympäristön: En • Voin asua kaupungissa: Kyllä • Sovin lapsiperheeseen: Ei tietoa • Tulen toimeen muiden koirien kanssa: Kyllä • Olen asunut kissojen kanssa: Ei tietoa • Minulla on seuraavia erityispiirteitä luonteen tai rotuominaisuuksien osalta: Olen iästäni huolimatta innokas lenkkeilijä • Olen asunut kotioloissa kotihoidossa: Kyllä • Olen ollut tarhalla yli 2 vuotta: Ei • Osaan kulkea hihnassa: Kyllä Kuulumisia kotihoidosta 11.9.202 No Poksukka se täällä moro! Halusin tulla kertomaan teille, mitä minulle kotihoitoon kuuluu, ja minullehan kuuluu siis todella hyvää. Vaikka en enää ole asustanut koirakaverin kanssa täällä uudessa kodissa, olen silti saanut nauttia kotikoiran elämästä täysin mitoin, pääsin jopa mökille kotihoitajan kanssa. Olen saanut nyt asua kaupungin hulinan keskellä, eikä se ole menoa haitannut. En hauku ikkunasta kuuluvia kaupungin ääniä, en edes toisen koiran haukuntaa, enkä piittaa rapusta kuuluvista äänistä lainkaan. Hienosti olen pysynyt myös sisäsiistinä täällä kotihoidossa asuessani, en siis ole ottanut paljoakaan stressiä ympäristön muutoksesta. Kovasti on yritetty minua leikittää, mutta minua ei se voisi vähempää kiinnostaa. Toki, ehkä sekin on asia mihin totun loppujen lopuksi, jos sitä minun kanssa jaksaa kärsivällisesti harjoittaa. Sen sijaan rakastan kaikenlaisia juttuja mihin liittyy nenän käyttäminen. Lempipuuhiani ovat muun muassa nuuskumattojen käyttö ja myös se, kun kotihoitaja on piilottanut nappuloita pyyhkeen sisälle ja olen niitä sitten saanut etsiä. Lenkilläkin ollessa on nuuskiminen sitä minun juttuani. Kaikki mahdolliset koirauutiset on luettava tien reunasta, ennen kuin päästään taas liikkeelle. Muutenkin lenkkeily sujuu mitä mukavammin. Osaan hienosti kävellä hihnassa, eikä minua edelleenkään lenkillä ollessa haittaa kaupungin melut ja meno. Muutenkin tykkään kovasti siitä kun minusta välitetään ja etenkin kun se osoitetaan silittämällä ja rapsuttamalla. Haen sitä myös paljon ihan itsekin kotihoitajaltani, joskus jopa siihen pisteeseen asti, että tökin nenällä ja siirrän ihmisen kättä. Silloin minulta saattaa myös päästä muutama äänitehoste, hieman huskymaista ulinaa ja vinkumista kun nääs osaan. Nyt näin kesän aikana on se huomattu, että minä se en ukkosesta tykkää. Se pelottaa minua kovasti. Vaikka muista kovista äänistä en niinkään hätkähdä, on ukkosen jyrinä jotain sellaista mikä saa tassut vapisemaan! Silloin kun on jyrissyt, saattaa minulta poloiselta jäädä ulkoilu jopa vuorokaudeksi väliin. On minusta silloin pitänyt pitää extra hyvää huolta, jotta olen pärjännyt. Myös sade ja matalapaine tuntuvat minulle tassuihin asti…siinä onkin sitten vähän treenaamista. Kesän aikana on myös paljon tuntemattomia tullut kohdattua. Olen päässyt muutaman kerran ihan menoille, muun muassa pizzaravintolan terassille, jossa minulla sujui kaikki todella hyvin. Tosin, oli ollut aika rauhallista, mutta sinne olin pöydän alle rauhoittunut, hyvistä hajuista huolimatta. Myös kotihoitajan työpaikalle olen päässyt vierailemaan ja sinnekin olen osannut rauhoittua ja nukahtaa, hulinoista huolimatta. Minä se en siis vierasta tuntemattomia! Sitten oli se mökkireissu. Autolla ja junalla matkustaminen olivat todella stressaavia minulle. En millään meinannut rauhoittua, tosin sitten takaisin päin tultaessa, oli kaikki jo hieman helpompaa. Mutta siellä mökillä! Voi että! Sain juosta vapaasti pitkään liinaan kiinnitettynä ja tutkia ympäristöä uteliaana. Veteen en toki suostunut koskemaan tassullakaan, joten sitä ei jatkossakaan kannata edes ehdottaa. On myös todettu, ettei minulle ole siellä entisessä paikassa opetettu juuri mitään. Mutta se ei kuulemma haittaa, sillä on myös todettu, että minäkin tulen oppimaan paljon asioita, kunhan niitä vaan jaksaa kanssani rauhassa käydä läpi ja harjoitella. Saa nähdä, ehkä opin vielä jonain päivänä leikkimään leluilla, uimaan tai edes kahlaamaan ja vaikka jopa uhoamaan sitä ukkosta! Mitäs sanot, olisiko sinulla minulle oikeanlainen – rakastava koti