KAUKAS

Tarinani

Tarvitsen rauhallisen ympäristön: en • Voin asua kaupungissa: ei tietoa • Sovin lapsiperheeseen: kyllä • Tulen toimeen muiden koirien kanssa: ei tietoa • Olen asunut kissojen kanssa: ei tietoa • Minulla on seuraavia erityispiirteitä luonteen tai rotuominaisuuksien osalta: ei tietoa • Huomioitavia asioita terveyteni osalta ovat: iän tuomaa kankeutta nivelissä • Minulle on tehty seuraavia terveystoimenpiteitä: ei tehty terveystoimenpiteitä • Olen asunut kotioloissa kotihoidossa: en • Olen ollut tarhalla yli 2 vuotta: kyllä • Osaan kulkea hihnassa: kyllä Etsin kotia erityisadoptiona koska olen yli 10-vuotias seniori. 27.4.2026 Terveisiä täältä koiratarhalta, jossa olen asunut jo kohta neljä vuotta. Tarhan vapaaehtoinen kuvaa minua seuraavin sanoin: ”Hän on todella kiltti koira. Hän vietti koko elämänsä ketjutettuna vahtikoirana, kunnes päätyi sitten eläinsuojaan – hänellä ei ole koskaan ollut oikeaa kotia. Olisi ihme, jos hän löytäisi oman ihmisensä, jonkun, joka rakastaisi häntä ja näyttäisi hänelle, että elämä voi olla paljon enemmän kuin mitä hän on tuntenut”. 14.4.2024 Olen komea Kaukas. Tarinani on melko perinteinen liettualaisen koiran tarina. Se alkaa Maldziunain kylästä, josta olen kotoisin. Alue on taajaman ulkopuolella ja kesäisin hiekkateillä ajellessa voi ihailla loputonta vehreyttä ympärillään. Välillä saattaa ohittaa puutalon tontteineen tai ajaa laitumen vieressä. Jonkin koiran mielessä saattaisi piirtyä kesäloma ja mukavat rauhalliset lenkit uudessa ympäristössä. Oma arkeni oli varsin tavallista. Olen viettänyt elämäni ulkona ja vartioinut yötä päivää maatilan lehmiä. Työtunteja on tähän kypsään ikään mennessä kertynyt kiitettävästi. Lehmävahti ei lepää. Voidaan olettaa, että olen viettänyt elämäni yksin ilman lajitoverin seuraa: niin välinpitämättömästi käyttäydyn muita koiria kohtaan. Saatan häkissä oleskellessani komentaa kovastikin, jos joku toinen koira heittäytyy hankalaksi ja alkaa rähjäämään. Jos totta puhutaan, niin en oikein kaipaa ketään. Annan ihmisen kyllä rapsuttaa itseäni, mutten osaa kaivata hellyydenosoituksia enkä hakea kontaktia. Tarhalle vierailleet suomalaiset vapaaehtoiset kuvailivat minua oman tieni kulkijaksi. Miltei varmaksi voin sanoa, että mitään juhlien keskipistettä tai kyltymätöntä rapsutuksen kohdetta minusta tuskin tulee. Ikinähän meistä vaille jääneitä nallekarhuista ei tiedä, muuttaako oman kodin ja ihmisen lämpö tuon kovaksi kasvatetun kuoren ja sisäänpäinkääntyneisyyden joksikin läpäistävämmäksi aineeksi. Välillemme muodostuva kumppanuus olisi kuitenkin ainutlaatuista. Olen rauhallinen herrasmies, jolla on vielä parhaat vuodet edessä. Koti oman ihmisen luota kauempana kaupungista tai rauhallisessa taajamassa olisi varma valinta, mutta saatan soveltua myös kaupunkiin. Näistä ja muista asioista voit tiedustella lisää täyttämällä minusta adoptiohakemuksen. Se ei vielä ole sitova. Yhteiset metsäretket ja seikkailut ulkona olisivat niin kovasti mieleeni. Mahtuisiko rinnallesi tarpomaan toinen itsenäinen sielu? ♥ Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat