OLAFAS

Tarinani

Tarvitsen rauhallisen ympäristön: En • Voin asua kaupungissa: Kyllä • Sovin lapsiperheeseen: En • Tulen toimeen muiden koirien kanssa: En, lukuunottamatta muutamaa tyttökoiraa. • Olen asunut kissojen kanssa: En varsinaisesti, mutta vietin yhden yön paikassa, jossa oli kissa, enkä reagoinut häneen. • Minulla on seuraavia erityispiirteitä luonteen tai rotuominaisuuksien osalta: kyllä, saatan puraista jos pelkään. • Huomioitavia asioita terveyteni osalta ovat: – • Minulle on tehty seuraavia terveystoimenpiteitä: jalkaleikkaus ja keuhkoleikkaus tehty. • Olen asunut kotioloissa kotihoidossa: Vain muutaman päivän elämäni aikana. • Olen ollut tarhalla yli 2 vuotta: Kyllä • Osaan kulkea hihnassa: kyllä Kuulumisia tarhalta 21.4.2026 Hei, minä täällä, pippurinen pappa! Olen erityisadoptio pelkopuremistaustani vuoksi. Olen oppinut pois tästä haasteesta tarhalla. Saatan kuitenkin tehdä vielä virheitä, enkä voi luvata olla näyttämättä tai käyttämättä hammasta kun hätäännyn. Olen yksi pisimpään tarhalla olleista asukeista. Mahdollisuuksiani adoptioon ovat heikentäneet varautunut käytökseni ja varttunut ikäni. Hyvät kokemukset ihmisistä ja minulle tehdyt terveystoimenpiteet ovat muuttaneet luonnettani kuitenkin säyseämmäksi. Minulle on tehty jo leikkaukset molempiin jalkoihini, ja vointini on sen jälkeen parantunut paljon. Olen kuulemma nyt paljon suloisempi ja rauhallisempi kuin ennen. Tarhan työntekijät uskaltavat jo ottaa minut syliin, ilman pelkoa puremisesta ja viedä ulos, mikä on minulle iso edistysaskel. Ennen leikkausta vietin yhden yön sijaiskodissa ja siellä selvisi, että portaat ja kynnykset jännittävät minua kovasti, niissä tarvitsen vielä apua, aikaa ja kannustusta. Tässä sijaiskodissa, jossa vietin leikkausta edeltävän yön, oli kissa ja pieni narttukoira. He eivät lainkaan haitanneet minua. Minua ulkoilutettiin talon toisen koiran kanssa ja se sujui hyvin. Ulkona saatan kuitenkin joskus reagoida vieraisiin ihmisiin, esimerkiksi murisin miehelle, joka silitti toista koiraa. Kun minua rauhoitettiin, osasin kuitenkin heti lopettaa ja rentoutua. Minulla on vielä joitakin hassuja pelkoja, esimerkiksi harja saa minut hermostumaan. Kun minulle kuitenkin näytetään rauhallisesti, ettei mitään hätää ole, osaan jo rauhoittua. Etsin kokenutta ja kärsivällistä kotia, jossa arkaa ja potentiaalista pelkopurijaa ymmärretään ja ohjataan lempeästi luottamaan. Olen jo matkalla parempaan, ja pienin askelin opin koko ajan lisää. ♥ 2.11.2023 Tiedättekö mielensäpahoittajan? Juuri sen vanhan valittavan ukon, josta on tehty useampi kirja ja elokuva siellä Suomessa. Samaistun häneen niin kovasti! Tällaisen varttuneen setämiehen mielestä oma rauha on tavoittelemisen arvoinen asia. Olen Olafas ja minut löydettiin vaeltelemasta tieltä Salininkain lähettyviltä. Joku äijä kaappasi minut autoonsa ja toimitti tarhalle. Voitteko kuvitella? Ei ollut suostumuksesta tietoakaan, kun hän meikän kainaloonsa nappasi ja SOS Gyvunain tarhalle autollansa karautti… On kyllä todettava, että asiat täällä ovat melkoisen mallillaan. Ruoka tulee ajallaan, pään päällä on katto ja onpas tällaisen juron ukon mielitietyksi noussut yksi vapaaehtoisistakin… Sanoisin, että elämä hymyilee. Yksi asia, mitä ei tarhalla kuitenkaan koskaan ole, on oma rauha! Aina joku haukkuu ja remuaa. Sitä minä niin valtavasti kaipaisin. Teissä suomalaisissa voisi kuulemma olla joku oikein kunnon rescue-asenteella varustettu henkilö, joka haluaisi ajan ja myötätunnon kautta lähteä elämän kovettamaa, korkeat muurit itselleen rakentanutta koiraa pehmittämään ja rakastamaan. Joku teistä saattaisi ymmärtää, että vaikeimmista suhteista tulee lopulta jopa niitä palkitsevimpia. Elämä ei ole antanut minulle kaikista helpoimpia kortteja pelattavaksi. En ole innoissani uusista ihmisistä. Näytän hampaani ja varmasti murahdan, jos et rauhoittavia eleitäni ensimmäisellä kerralla usko. Saatan jopa näykkäistä. Tämä on pelkoa. Ärhäkkyyteni kertoo siitä, että yritykseni kommunikoida eivät ole tulleet kunnioitetuksi. Jou