PUPA

Tarinani

Syntymäaika: 07/2021 Saapunut tarhalle: 07/2026 Koko: 42 cm, n. 13 kg Pupan tarina on hyvä esimerkki siitä, miten yhteistyötarhamme Penkta Kojan työntekijöiden arjen keskiössä on paitsi koirien hoitaminen, myös arkojen koirien kuntouttaminen. Kaduilla kulkenut Pupa pelkäsi kaikkia ja kaikkea muuttaessaan tarhalle, mutta pikkuhiljaa elämänilo ja hänen veikeä luonteensa on alkanut kuoriutumaan sipulin lailla kaikkien nähtäville. Pupan tarina alkaa kaduilta. Hän vietti pitkään aikaa kuljellen yksin katuja, vältellen ihmisiä. Penkta Kojan työntekijät jättivät loukun, johon toivoivat koiran sujahtavan jokin ilta nälkäisenä kuljeskellessaan. Valitettavasti loukku säilyi tyhjänä. Pupa pysytteli aina samalla alueella, mutta hän piti huolen siitä, ettei kukaan saanut häntä kiinni. Kunnes Pupan maailmaan astui eräs nainen. Kiltti nainen! Pupa oli edelleen kovin varautunut eikä lähelle häntä astunut, mutta aina naisen nähdessään Pupan häntä alkoi kovin vispata. Eräänä onnistumisen päivänä Pupa käveli epähuomiossaan pieneen varastorakennukseen ja nainen onnistui saamaan oven koiran perässä kiinni. Tätä pientä tyttöä oli metsästetty kuukauden päivät ja nyt hän oli turvassa! Haastavan elämänalun huomaa Pupan kasvoista. Hänen leukansa on vino ja hymy hieman vinkurassa. On oletettavaa, että kasvoihin on kohdistunut voimakas osuma, joka tämän on aiheuttanut. Sen on aiheuttanut ehkä ihminen, ehkä auto. Leuka on kuitenkin parantanut ja luutunut eikä aiheuta ongelmia jokapäiväisessä elämässä. Pupa ei arvostanut laisinkaan kodittomuutensa loppumista. Hoboiluun ja hortoiluun omassa rauhassa tottunut tyttö oli aivan kauhuissaan. Hän söi aina silloin, kun kukaan ei katsonut ja istui ihan paikallaan häkkinä nurkassa. Kodittomuuden kovettaman kuoren alta paljastui kuitenkin mitä suloisin pieni koira. Hän suhtautuu edelleen epäilevästi vieraisiin, mutta tuttujen ihmisten kanssa sopii jo hieman irrotella: hän pyytää rapsutuksia, huomiota ja rakkautta, heiluttaa häntäänsä villisti ja painautuu niin lähelle kuin vain ikinä on mahdollista. Hän uskaltaa lähteä jo vieraiden kanssa ulkoilemaankin ja kulkee kauniisti hihnassa. Pupa on luonteeltaan lempeä, suloinen ja hyvin rauhallinen. Rajattoman vapaaehtoinen Minna vietti elokuun tarhamatkalla Pupan kanssa pitkän tovin. He istuivat nurmikolla hiljaa vierekkäin ja Pupa sai ottaa kontaktia oman aikataulunsa mukaan. Minna toki kehotti Pupaa “tulemaan tähän äidin viereen istumaan”, kuten kuka tahansa täysijärkinen koirista hullaantunut ihminen kehottaisi. Pupa siirtyi istumaan Minnan kylkeen kiinni, mutta mielellään katseli huomaamattomasti hieman toiseen suuntaan. Pupa etsii omaa paikkaansa rauhallisesta ympäristöstä aikuistaloudesta.