MINTTU

Tarinani

Kun korona levisi maailmalla, myös Romanian kodittomien koirien tilanne paheni hetkellisesti. Koiria hylättiin ennätyksellisen paljon ja samalla adoptiot käytännössä pysähtyivät, kun eläinten kuljettaminen maasta toiseen kävi mahdottomaksi. Niinpä monet tarhat täyttyivät äärimmilleen koirista ja erityisesti pennuista. Ja koska adoptioita ei juuri ollut, pennut ehtivät kasvaa tarhoilla ujoiksi aikuisiksi. Niinpä tarhoilta löytyy tänä päivänä hurjat määrät nuoria aikuisia koiria, joilla ei juuri ole kokemuksia mistään ja siksi he suhtautuvat kaikkeen uuteen varoen ja epäillen. Myös Cosoban tarhan häkkirivit ovat täynnä häkkejä, joissa asuu aikuisiksi tarhalla kasvaneita pentueita. Yksi tällaisista häkeistä löytyy peltorivin päästä, kaukana tarhan hälinästä. Siellä asuvat kahdeksan pieninä pentuina tarhalle päätynyttä sisarusta. He ehtivät kasvaa tarhalla ujoiksi, mutta viime vuosina yksi tarhan työntekijöistä on tehnyt kovasti töitä heitä sosiaalistaakseen. Niinpä osa pennuista onkin reipastunut hienosti ja nyt heille aukeaa mahdollisuus adoptio-ohjelmaan. Kun häkkiin astuu ihmisiä, vastassa on joukko innokkaasti poukkoilevia koiria. Pitkäjänteinen sosiaalistaminen on selvästi tuottanut tulosta ja sisarukset ovat kovin onnessaan ihmisistä ja mahdollisista herkuista. Minttu on innostaan huolimatta vielä hieman ujo. Erityisesti vieraat ihmiset jännittävät häntä ja hän pitääkin heihin pientä välimatkaa. Sieltä hän kuitenkin uteliaasti seurailee ihmisten puuhia. Tutun ihmisen kanssa hän on selvästi rennompi ja käy nuolemassa tämän käsiä ja jopa hieman rapsuteltavana. Huomio on selvästi hänelle mieluisaa ja silloin Mintun häntä heiluu iloisesti. Mintulla on ollut tarhalla iho-ongelmia, mistä johtuen hän on välillä ollut hoidettavana ja asunut tarhan isolla sisäpihalla. Hän on pärjännyt hienosti myös vieraassa koiralaumassa ja vaikuttaakin tarhalla kovin sopuisalta.