KUDLIUS

Tarinani

Tarvitsen rauhallisen ympäristön: Kyllä • Voin asua kaupungissa: En • Sovin lapsiperheeseen: Ei tietoa • Tulen toimeen muiden koirien kanssa: Kyllä • Olen asunut kissojen kanssa: En • Minulla on seuraavia erityispiirteitä luonteen tai rotuominaisuuksien osalta: Kyllä, olen arka. • Huomioitavia asioita terveyteni osalta ovat: Ei, mutta olen seniori. • Minulle on tehty seuraavia terveystoimenpiteitä: Ei tietoa • Olen asunut kotioloissa kotihoidossa: En • Olen ollut tarhalla yli 2 vuotta: En • Osaan kulkea hihnassa: Tuttujen ihmisten kanssa kyllä. En pyydä paljoa. Vain kärsivällisyyttä, lempeyttä ja jonkun, joka näkee varovaisten silmieni taakse kätkeytyvän suloisen sielun. En tiedä, ovatko varovaiset silmäni nähneet liikaa vai liian vähän. Onko elämässäni ollut paljon ikävyyksiä, vai olenko vain elellyt pitkään ilman kunnollista seuraa ja rakkautta, jonka johdosta ihmisten huomio tuntuu eriskummalliselta? Joka tapauksessa: vaikka olen vanha herra, niin ansaitsisin ehdottomasti minua rakastavan kodin. Koti minulla on ollut, mutta ei välttämättä se kaikista rakastavin. Minusta huolehtiminen oli alkeellista, nökötin ketjussa ja välillä minulle heiteltiin leivänkannikoita syötäväkseni. Turkkini oli takkuinen ja kirput vilistivät ihoani pitkin. Omistajani ei pystynyt enää pitämään huolta itsestään, eikä täten huolehtimaan minustakaan edes tuota vähäistä vertaa. Sen ansiota pääsin tarhalle. Tarhalla nähtiin heti sieluni syövereihin. Ulkomuotoni oli karu, sillä turkkini oli niin takussa, että suortuviani olisi voitu luonnehtia rastoiksi. Olin hiljainen ja pelokas, en uskaltanut katsoa ketään suoraan silmiin. Olin ollut niin pitkään yksinäinen ja vailla rakkautta, että en ymmärtänyt mitä nämä ihmiset minusta oikein halusivat. Olen vaatimaton koira. En tunge koskaan muiden ohi varastamaan huomiota, vaan odotan hiljaa. Toisinaan en haluaisi lähteä edes kävelylle, ihan kuin odottaisin sitä, että ehkä joku juuri silloin sattuisi hakemaan minut ihka oikeaan kotiin. Olen myös arka vieraiden ihmisten kanssa, enkä ole halukas lenkkeilemään minulle outojen ihmisten kanssa, vaan haluaisin vain takaisin turvapaikkaani. Tosin olen myös hyvin nöyrä, oudotkin ihmiset saavat kuitenkin kiinnittää hihnan, en pullikoi siitä ollenkaan. Tuttujen ihmisten kanssa taas olen tyystin erilainen, lähden mielelläni lenkille ja rentoudun vähitellen. Minuun tuleekin tutustua rauhassa, minun tulee antaa ymmärtää itse, että mitään pahaa ei tule tapahtumaan. Kun lopulta uskoudun, että tämä ihminen ei tee minulle mitään pahaa, nautin ihmisen läsnäolosta ja silityksistä toden teolla. Ensimmäisen askeleen ottaminen on se isoin askel minulle. Suhtaudun neutraalisti ja lempeästi kissoihin ja koiriin. On minulla yksi ystävä, Tutis, jonka kanssa käymme välillä yhteislenkeillä. Tutis on tosin minusta paljon enemmän kiinnostunut kuin minä hänestä. Mutta suhtaudun häneen silti kunnioittavasti. Mutta noin yleisesti en ole järin kiinnostunut sosiaalisesta kanssakäymisestä lajitovereidenkaan kanssa, vaan seuraan mieluummin menoa sivummalta. Minua kuvaillaan ainakin tarhaolosuhteissa introvertiksi. Enkö minä sitten kelpaisi aika hyvin sinne suomalaisten joukkoon? Olen herkkä ja lempeä sielu, ja tarvitsen vain hieman aikaa turvallisuuden tunteen luomiseen. Viihdyn paremmin hiljaisessa seurassa kuin menossa ja vilskeessä, joten tulevan kotini olisi hyvä sijaita rauhallisella alueella. Ymmärrän, että en välttämättä ole kovinta valuuttaa koiramarkkinoilla jo ikäni vuoksi. Mutta seuralaisena olisin hyvin vaatimaton, en kaipaa ihmiseltä muuta kuin kärsivällisyyttä. Sellaista ihmistä, jolle on ok, että en välttämättä ole ”reipas”, tahdo lenkkeillä tai tutustua koko ajan vieraisiin ihmisiin. Saisinpa vain olla kanssasi hissuksiin, tuntea rauhassa tuulen kuonossani, nauttia silityksistä ja vihdoin päästä kunnolla lepäämään ja nauttimaan oikeasta huolenpidosta. Sen olisin vielä ansainnut. Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä. Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista.